monisanaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

monisanaisuus (40)

  1. se, että on monisanainen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi monisanaisuus monisanaisuudet
genetiivi monisanaisuuden monisanaisuuksien
partitiivi monisanaisuutta monisanaisuuksia
akkusatiivi monisanaisuus;
monisanaisuuden
monisanaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi monisanaisuudessa monisanaisuuksissa
elatiivi monisanaisuudesta monisanaisuuksista
illatiivi monisanaisuuteen monisanaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi monisanaisuudella monisanaisuuksilla
ablatiivi monisanaisuudelta monisanaisuuksilta
allatiivi monisanaisuudelle monisanaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi monisanaisuutena monisanaisuuksina
translatiivi monisanaisuudeksi monisanaisuuksiksi
abessiivi monisanaisuudetta monisanaisuuksitta
instruktiivi monisanaisuuksin
komitatiivi monisanaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo monisanaisuude-
vahva vartalo monisanaisuute-
konsonantti-
vartalo
monisanaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan monisanainen vartalosta monisanais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]