moninaistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]moninaistuminen (38)
- teonnimi verbistä moninaistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moninaistuminen | moninaistumiset |
| genetiivi | moninaistumisen | moninaistumisten moninaistumisien |
| partitiivi | moninaistumista | moninaistumisia |
| akkusatiivi | moninaistuminen; moninaistumisen |
moninaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moninaistumisessa | moninaistumisissa |
| elatiivi | moninaistumisesta | moninaistumisista |
| illatiivi | moninaistumiseen | moninaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moninaistumisella | moninaistumisilla |
| ablatiivi | moninaistumiselta | moninaistumisilta |
| allatiivi | moninaistumiselle | moninaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moninaistumisena (moninaistumisna) |
moninaistumisina |
| translatiivi | moninaistumiseksi | moninaistumisiksi |
| abessiivi | moninaistumisetta | moninaistumisitta |
| instruktiivi | – | moninaistumisin |
| komitatiivi | – | moninaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moninaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
moninaistumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi moninaistua + johdin -minen