monikerta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

monikerta (9-K)

  1. luku, joka saadaan kertomalla kokonaisluvulla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmoniˌkert̪ɑ/
  • tavutus: mo‧ni‧ker‧ta

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]