molskahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

molskahdus (39)

  1. molskahtaminen
    Keltainen silmäpari tuijottaa rävähtämättä tyynestä vedestä -- sammakkohan se siinä. Molskahdus vain ja otus on tiessään. (kaleva.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmolskɑhdus/
  • tavutus: mols‧kah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi molskahdus molskahdukset
genetiivi molskahduksen molskahdusten
molskahduksien
partitiivi molskahdusta molskahduksia
akkusatiivi molskahdus;
molskahduksen
molskahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi molskahduksessa molskahduksissa
elatiivi molskahduksesta molskahduksista
illatiivi molskahdukseen molskahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi molskahduksella molskahduksilla
ablatiivi molskahdukselta molskahduksilta
allatiivi molskahdukselle molskahduksille
muut sijamuodot
essiivi molskahduksena molskahduksina
translatiivi molskahdukseksi molskahduksiksi
abessiivi molskahduksetta molskahduksitta
instruktiivi molskahduksin
komitatiivi molskahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo molskahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
molskahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä molskahtaa (molskahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]