moitteettomuus

Suomi

Substantiivi

moitteettomuus (40)

se, että on moitteeton

Ääntäminen

IPA: /ˈmoi̯t̪ːeːt̪ˌt̪omuːs/
tavutus: moit‧teet‧to‧muus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moitteettomuus	moitteettomuudet
genetiivi	moitteettomuuden	moitteettomuuksien
partitiivi	moitteettomuutta	moitteettomuuksia
akkusatiivi	moitteettomuus; moitteettomuuden	moitteettomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	moitteettomuudessa	moitteettomuuksissa
elatiivi	moitteettomuudesta	moitteettomuuksista
illatiivi	moitteettomuuteen	moitteettomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moitteettomuudella	moitteettomuuksilla
ablatiivi	moitteettomuudelta	moitteettomuuksilta
allatiivi	moitteettomuudelle	moitteettomuuksille
muut sijamuodot
essiivi	moitteettomuutena	moitteettomuuksina
translatiivi	moitteettomuudeksi	moitteettomuuksiksi
abessiivi	moitteettomuudetta	moitteettomuuksitta
instruktiivi	–	moitteettomuuksin
komitatiivi	–	moitteettomuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	moitteettomuude-
vahva vartalo	moitteettomuute-
konsonantti- vartalo	moitteettomuut-

Etymologia

sanan moitteeton vartalosta moitteettom- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on moitteeton

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

moitteettomuus Kielitoimiston sanakirjassa