moitteettomuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]moitteettomuus (40)
- se, että on moitteeton
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmoi̯t̪ːeːt̪ˌt̪omuːs/
- tavutus: moit‧teet‧to‧muus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moitteettomuus | moitteettomuudet |
| genetiivi | moitteettomuuden | moitteettomuuksien |
| partitiivi | moitteettomuutta | moitteettomuuksia |
| akkusatiivi | moitteettomuus; moitteettomuuden |
moitteettomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | moitteettomuudessa | moitteettomuuksissa |
| elatiivi | moitteettomuudesta | moitteettomuuksista |
| illatiivi | moitteettomuuteen | moitteettomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | moitteettomuudella | moitteettomuuksilla |
| ablatiivi | moitteettomuudelta | moitteettomuuksilta |
| allatiivi | moitteettomuudelle | moitteettomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | moitteettomuutena | moitteettomuuksina |
| translatiivi | moitteettomuudeksi | moitteettomuuksiksi |
| abessiivi | moitteettomuudetta | moitteettomuuksitta |
| instruktiivi | – | moitteettomuuksin |
| komitatiivi | – | moitteettomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | moitteettomuude- | |
| vahva vartalo | moitteettomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
moitteettomuut- | |
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi moitteeton ((vahva) vokaalivartalo moitteettoma-) + johdin -uus
Käännökset
[muokkaa]1. se, että on moitteeton
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- moitteettomuus Kielitoimiston sanakirjassa