Siirry sisältöön

moitteettomuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

moitteettomuus (40)

  1. se, että on moitteeton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmoi̯t̪ːeːt̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: moit‧teet‧to‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi moitteettomuus moitteettomuudet
genetiivi moitteettomuuden moitteettomuuksien
partitiivi moitteettomuutta moitteettomuuksia
akkusatiivi moitteettomuus;
moitteettomuuden
moitteettomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi moitteettomuudessa moitteettomuuksissa
elatiivi moitteettomuudesta moitteettomuuksista
illatiivi moitteettomuuteen moitteettomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi moitteettomuudella moitteettomuuksilla
ablatiivi moitteettomuudelta moitteettomuuksilta
allatiivi moitteettomuudelle moitteettomuuksille
muut sijamuodot
essiivi moitteettomuutena moitteettomuuksina
translatiivi moitteettomuudeksi moitteettomuuksiksi
abessiivi moitteettomuudetta moitteettomuuksitta
instruktiivi moitteettomuuksin
komitatiivi moitteettomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo moitteettomuude-
vahva vartalo moitteettomuute-
konsonantti-
vartalo
moitteettomuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan moitteeton vartalosta moitteettom- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]