mittaaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mittaaja (10)
- henkilö, joka mittaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmit̪ːɑːjɑ/
- tavutus: mit‧taa‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mittaaja | mittaajat |
| genetiivi | mittaajan | mittaajien (mittaajain) |
| partitiivi | mittaajaa | mittaajia |
| akkusatiivi | mittaaja; mittaajan |
mittaajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mittaajassa | mittaajissa |
| elatiivi | mittaajasta | mittaajista |
| illatiivi | mittaajaan | mittaajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mittaajalla | mittaajilla |
| ablatiivi | mittaajalta | mittaajilta |
| allatiivi | mittaajalle | mittaajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mittaajana | mittaajina |
| translatiivi | mittaajaksi | mittaajiksi |
| abessiivi | mittaajatta | mittaajitta |
| instruktiivi | – | mittaajin |
| komitatiivi | – | mittaajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mittaaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka mittaa
|
Liittyvät sdanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mittaaja Kielitoimiston sanakirjassa