mirha
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mirha (9)
- mirhapuun erittämä kumihartsi
- (uskonto) öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste, jota käytetään voiteluun uskonnollisissa tarkoituksissa
- mirhalla voitelun sakramentti
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmirhɑ/
- tavutus: mir‧ha
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mirha | mirhat |
| genetiivi | mirhan | mirhojen (mirhain) |
| partitiivi | mirhaa | mirhoja |
| akkusatiivi | mirha; mirhan |
mirhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mirhassa | mirhoissa |
| elatiivi | mirhasta | mirhoista |
| illatiivi | mirhaan | mirhoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mirhalla | mirhoilla |
| ablatiivi | mirhalta | mirhoilta |
| allatiivi | mirhalle | mirhoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mirhana | mirhoina |
| translatiivi | mirhaksi | mirhoiksi |
| abessiivi | mirhatta | mirhoitta |
| instruktiivi | – | mirhoin |
| komitatiivi | – | mirhoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mirha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |