minek
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]minek (gen mineku, part minekut)
- meno, meneminen, lähtö
- Hambaarsti juurde minekuga pole kiiret. – Hammaslääkärille menon kanssa ei ole kiirettä.
- (kaupankäynti) menekki
- Uuel saiasordil on minekut. – Uudella pullalajilla on menekkiä.
Taivutus
[muokkaa] Näytä/piilota taivutustaulukko
| yksikkö | monikko | |
| nominatiivi | minek | minekud |
| genetiivi | mineku | minekute |
| partitiivi | minekut | minekuid |
| illatiivi | minekusse | minekutesse minekuisse |
| inessiivi | minekus | minekutes minekuis |
| elatiivi | minekust | minekutest minekuist |
| allatiivi | minekule | minekutele minekuile |
| adessiivi | minekul | minekutele minekuil |
| ablatiivi | minekult | minekutelt minekuilt |
| translatiivi | minekuks | minekuteks minekuiks |
| terminatiivi | minekuni | minekuteni |
| essiivi | minekuna | minekutena |
| abessiivi | minekuta | minekuteta |
| komitatiivi | minekuga | minekutega |