mielitietty
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- (vanhahtava, nykykielessä runollinen) henkilö, joka on toisen puheena olevan henkilön romanttisen rakkauden kohde, mutta (tavallisesti) ei vielä puoliso
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmie̯liˌt̪ie̯t̪ːy/
- tavutus: mie‧li‧tiet‧ty
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko | |||
| kieliopilliset sijamuodot | |||||
| nominatiivi | mielitietty | mielitietyt | |||
| genetiivi | mielitietyn | mielitiettyjen | |||
| partitiivi | mielitiettyä | mielitiettyjä | |||
| akkusatiivi | mielitietty; mielitietyn |
mielitietyt | |||
| sisäpaikallissijat | |||||
| inessiivi | mielitietyssä | mielitietyissä | |||
| elatiivi | mielitietystä | mielitietyistä | |||
| illatiivi | mielitiettyyn | mielitiettyihin | |||
| ulkopaikallissijat | |||||
| adessiivi | mielitietyllä | mielitietyillä | |||
| ablatiivi | mielitietyltä | mielitietyiltä | |||
| allatiivi | mielitietylle | mielitietyille | |||
| muut sijamuodot | |||||
| essiivi | mielitiettynä | mielitiettyinä | |||
| translatiivi | mielitietyksi | mielitietyiksi | |||
| abessiivi | mielitietyttä | mielitietyittä | |||
| instruktiivi | – | mielitietyin | |||
| komitatiivi | – | mielitiettyine- + omistusliite | |||
| vartalot | |||||
| vokaalivartalo | - | ||||
| heikko vartalo | mielitiety- | ||||
| vahva vartalo | mielitietty- | konsonantti- vartalo |
- | ||
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. romanttisen rakkauden kohde
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mielitietty Kielitoimiston sanakirjassa
- mielitietty Suomen murteiden sanakirjassa