miekka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- tai pistolyöntejä varten
- Huotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän.
- Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu (Matt. 26:52)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmie̯kːɑ/
- tavutus: miek‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | miekka | miekat |
genetiivi | miekan | miekkojen (miekkain) |
partitiivi | miekkaa | miekkoja |
akkusatiivi | miekka; miekan |
miekat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | miekassa | miekoissa |
elatiivi | miekasta | miekoista |
illatiivi | miekkaan | miekkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | miekalla | miekoilla |
ablatiivi | miekalta | miekoilta |
allatiivi | miekalle | miekoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | miekkana | miekkoina |
translatiivi | miekaksi | miekoiksi |
abessiivi | miekatta | miekoitta |
instruktiivi | – | miekoin |
komitatiivi | – | miekkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | mieka- | |
vahva vartalo | miekka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
1. pitkäteräinen ase
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: miekkailija, miekkailu
- verbit: miekkailla
Yhdyssanat[muokkaa]
iskumiekka, kurjenmiekka, lyömämiekka, miekanarpi, miekanhaava, miekanhuotra, miekanisku, miekankahva, miekankalske, miekankannike, miekankärki, miekanmittely, miekanmittelö, miekannielijä, miekanpisto, miekanponsi, miekansysäys, miekanterä, miekkakala, miekkalilja, miekkalähetys, miekkapyrstö, miekkatanssi, miekkavalas, pistomiekka, tohtorinmiekka, upseerinmiekka
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.