metsästys

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

metsästys (39)[1]

  1. villieläinten ajo ja/tai tappaminen hyödyn saamiseksi. Aikaisemmin yleisesti erällä käynti.
  2. pyrkimys saada jokin haltuunsa, kiihkeä etsintä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi metsästys metsästykset
genetiivi metsästyksen metsästysten
metsästyksien
partitiivi metsästystä metsästyksiä
akkusatiivi metsästys;
metsästyksen
metsästykset
sisäpaikallissijat
inessiivi metsästyksessä metsästyksissä
elatiivi metsästyksestä metsästyksistä
illatiivi metsästykseen metsästyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi metsästyksellä metsästyksillä
ablatiivi metsästykseltä metsästyksiltä
allatiivi metsästykselle metsästyksille
muut sijamuodot
essiivi metsästyksenä metsästyksinä
translatiivi metsästykseksi metsästyksiksi
abessiivi metsästyksettä metsästyksittä
instruktiivi metsästyksin
komitatiivi metsästyksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajokoirametsästys, ajometsästys, haukkametsästys, ihmismetsästys, karhunmetsästys, ketunmetsästys, leijonanmetsästys, linnunmetsästys, metsästysase, metsästyshaukka, metsästyskausi, metsästyskivääri, metsästyskoira, metsästyskortti, metsästyslippu, metsästysmaa, metsästysoikeus, metsästysonni, metsästysseurue, peuranmetsästys, puhvelinmetsästys, ryöstömetsästys, sorsanmetsästys, tarhametsästys, urheilumetsästys

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39