mestauttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mestauttaminen (38)
- teonnimi verbistä mestauttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mestauttaminen | mestauttamiset |
| genetiivi | mestauttamisen | mestauttamisten mestauttamisien |
| partitiivi | mestauttamista | mestauttamisia |
| akkusatiivi | mestauttaminen; mestauttamisen |
mestauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mestauttamisessa | mestauttamisissa |
| elatiivi | mestauttamisesta | mestauttamisista |
| illatiivi | mestauttamiseen | mestauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mestauttamisella | mestauttamisilla |
| ablatiivi | mestauttamiselta | mestauttamisilta |
| allatiivi | mestauttamiselle | mestauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mestauttamisena (mestauttamisna) |
mestauttamisina |
| translatiivi | mestauttamiseksi | mestauttamisiksi |
| abessiivi | mestauttamisetta | mestauttamisitta |
| instruktiivi | – | mestauttamisin |
| komitatiivi | – | mestauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mestauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mestauttamis- | |