mestarius

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mestarius (40)[1]

  1. se, että on mestari; mestarina oleminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmest̪ɑˌrius/ tai /ˈmest̪ɑriu̯s/
  • tavutus: mes‧ta‧ri‧us / mes‧ta‧rius

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mestarius mestariudet
genetiivi mestariuden mestariuksien
partitiivi mestariutta mestariuksia
akkusatiivi mestarius;
mestariuden
mestariudet
sisäpaikallissijat
inessiivi mestariudessa mestariuksissa
elatiivi mestariudesta mestariuksista
illatiivi mestariuteen mestariuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mestariudella mestariuksilla
ablatiivi mestariudelta mestariuksilta
allatiivi mestariudelle mestariuksille
muut sijamuodot
essiivi mestariutena mestariuksina
translatiivi mestariudeksi mestariuksiksi
abessiivi mestariudetta mestariuksitta
instruktiivi mestariuksin
komitatiivi mestariuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mestariude-
vahva vartalo mestariute-
konsonantti-
vartalo
mestariut-

Etymologia[muokkaa]

sanan mestari vartalosta mestari- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40