merkityttäminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]merkityttäminen (38)
- teonnimi verbistä merkityttää
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | merkityttäminen | merkityttämiset |
| genetiivi | merkityttämisen | merkityttämisten merkityttämisien |
| partitiivi | merkityttämistä | merkityttämisiä |
| akkusatiivi | merkityttäminen; merkityttämisen |
merkityttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | merkityttämisessä | merkityttämisissä |
| elatiivi | merkityttämisestä | merkityttämisistä |
| illatiivi | merkityttämiseen | merkityttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merkityttämisellä | merkityttämisillä |
| ablatiivi | merkityttämiseltä | merkityttämisiltä |
| allatiivi | merkityttämiselle | merkityttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | merkityttämisenä (merkityttämisnä) |
merkityttämisinä |
| translatiivi | merkityttämiseksi | merkityttämisiksi |
| abessiivi | merkityttämisettä | merkityttämisittä |
| instruktiivi | – | merkityttämisin |
| komitatiivi | – | merkityttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | merkityttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
merkityttämis- | |