menninkäinen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
menninkäinen (38)
- pieni tai hyvin pieni pimeästä pitävä taruolento, joka muistuttaa tonttua, peikkoa ja keijukaista
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmenːinˌkæi̯nen/
- tavutus: men‧nin‧käi‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | menninkäinen | menninkäiset |
| genetiivi | menninkäisen | menninkäisten menninkäisien |
| partitiivi | menninkäistä | menninkäisiä |
| akkusatiivi | menninkäinen; menninkäisen |
menninkäiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menninkäisessä | menninkäisissä |
| elatiivi | menninkäisestä | menninkäisistä |
| illatiivi | menninkäiseen | menninkäisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menninkäisellä | menninkäisillä |
| ablatiivi | menninkäiseltä | menninkäisiltä |
| allatiivi | menninkäiselle | menninkäisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menninkäisenä (menninkäisnä) |
menninkäisinä |
| translatiivi | menninkäiseksi | menninkäisiksi |
| abessiivi | menninkäisettä | menninkäisittä |
| instruktiivi | – | menninkäisin |
| komitatiivi | – | menninkäisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | menninkäise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
menninkäis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. pieni tai hyvin pieni pimeästä pitävä taruolento
|