menettäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
menettäminen (38)
- teonnimi verbistä menettää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | menettäminen | menettämiset |
| genetiivi | menettämisen | menettämisten menettämisien |
| partitiivi | menettämistä | menettämisiä |
| akkusatiivi | menettäminen; menettämisen |
menettämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | menettämisessä | menettämisissä |
| elatiivi | menettämisestä | menettämisistä |
| illatiivi | menettämiseen | menettämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | menettämisellä | menettämisillä |
| ablatiivi | menettämiseltä | menettämisiltä |
| allatiivi | menettämiselle | menettämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | menettämisenä (menettämisnä) |
menettämisinä |
| translatiivi | menettämiseksi | menettämisiksi |
| abessiivi | menettämisettä | menettämisittä |
| instruktiivi | – | menettämisin |
| komitatiivi | – | menettämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | menettämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
menettämis- | |