meikäpoika

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

meikäpoika

  1. (persoonapronomini, slangia, vain miesten käyttämä) minä
    Seinäkello seitsemän lyö kun meikäpoika nousee ja syö. (Antti L. J. Pääkkönen - Takapulpetin tyttö (1992))

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmei̯kæˌpoi̯kɑ/
  • tavutus: mei‧kä‧poi‧ka

Huomautukset[muokkaa]

  • Verbi taipuu yksikön kolmannessa persoonassa.

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista meikä ja poika