matrikel

Ruotsi

Substantiivi

matrikel yl. (2) (yks. määr. matrikeln [luo], mon. epämäär. matriklar [luo], mon. määr. matriklarna [luo])

1. nimikirja, matrikkeli

Etymologia

< myöhäislatinan matricula

Aiheesta muualla

• matrikel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• matrikel Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)