matkiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
matkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä matkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | matkiva | matkivat |
| genetiivi | matkivan | matkivien (matkivain) |
| partitiivi | matkivaa | matkivia |
| akkusatiivi | matkiva; matkivan | matkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | matkivassa | matkivissa |
| elatiivi | matkivasta | matkivista |
| illatiivi | matkivaan | matkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | matkivalla | matkivilla |
| ablatiivi | matkivalta | matkivilta |
| allatiivi | matkivalle | matkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | matkivana | matkivina |
| translatiivi | matkivaksi | matkiviksi |
| abessiivi | matkivatta | matkivitta |
| instruktiivi | – | matkivin |
| komitatiivi | – | matkivine |