masennus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

masennus (39)[1]

  1. (psykologia, psykiatria) sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen
  2. (arkikieltä) alakulo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑsenːus/
  • tavutus: ma‧sen‧nus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi masennus masennukset
genetiivi masennuksen masennusten
masennuksien
partitiivi masennusta masennuksia
akkusatiivi masennus;
masennuksen 		masennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi masennuksessa masennuksissa
elatiivi masennuksesta masennuksista
illatiivi masennukseen masennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi masennuksella masennuksilla
ablatiivi masennukselta masennuksilta
allatiivi masennukselle masennuksille
muut sijamuodot
essiivi masennuksena masennuksina
translatiivi masennukseksi masennuksiksi
abessiivi masennuksetta masennuksitta
instruktiivi – masennuksin
komitatiivi – masennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo masennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		masennus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä masentaa (masenn- + -us) tai johdos verbistä masentua (masennu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

1. sairaus, jossa ihmisen mieliala on jatkuvasti alhainen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kaamosmasennus, masennuskausi, masennuslääke, masennuspotilas, masennustila, vuodenaikamasennus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=masennus&oldid=4353014”