mankua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

mankua (52-G) (taivutus[luo])[1]

  1. kinuta, pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn
    Lapsi mankui jäätelöä.
  2. valitella ilmeisen heppoisin perustein

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑŋkuɑˣ/
  • tavutus: man‧ku‧a

Etymologia[muokkaa]

< ruotsi << romanikieli[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mankua Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-G
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.