mankua
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]mankua (52-G) (taivutus[luo])[1]
- kinuta, pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn
- Lapsi mankui jäätelöä.
- valitella ilmeisen heppoisin perustein
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑŋkuɑˣ/
- tavutus: man‧ku‧a
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi << romanikieli[2]
Käännökset
[muokkaa]1. pyytää itsepintaisesti ja marisevaan sävyyn
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: mangunta, mankuja, mankuminen
Synonyymit
[muokkaa]- verbit: kitistä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mankua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-G
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.