mankka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mankka (9-A)

  1. (puhekieltä) kasetti- ja/tai CD-soitin, jossa integroidut kaiuttimet ja usein kantokahva
  2. (kiipeilyslangia) magnesiumkarbonaatti, jota käytetään kiipeilyssä otteen parantamiseksi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmɑŋkːɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mankka mankat
genetiivi mankan mankkojen
partitiivi mankkaa mankkoja
akkusatiivi mankka; mankan mankat
sisäpaikallissijat
inessiivi mankassa mankoissa
elatiivi mankasta mankoista
illatiivi mankkaan mankkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mankalla mankoilla
ablatiivi mankalta mankoilta
allatiivi mankalle mankoille
muut sijamuodot
essiivi mankkana mankkoina
translatiivi mankaksi mankoiksi
abessiivi mankatta mankoitta
instruktiivi mankoin
komitatiivi mankkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mankka Kielitoimiston sanakirjassa