manaaja

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Manaaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manaaja (10)

  1. (uskonto) pappi, jolle piispa on luottanut erityisen tehtävän ajaa pois demoneita, erit. katolisessa kirkossa
  2. joku joka manaa esiin henkiä tms.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑnɑːjɑ/
  • tavutus: ma‧naa‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manaaja manaajat
genetiivi manaajan manaajien
(manaajain)
partitiivi manaajaa manaajia
akkusatiivi manaaja;
manaajan
manaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi manaajassa manaajissa
elatiivi manaajasta manaajista
illatiivi manaajaan manaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi manaajalla manaajilla
ablatiivi manaajalta manaajilta
allatiivi manaajalle manaajille
muut sijamuodot
essiivi manaajana manaajina
translatiivi manaajaksi manaajiksi
abessiivi manaajatta manaajitta
instruktiivi manaajin
komitatiivi manaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • manaaja Kielitoimiston sanakirjassa