makuakielet

Suomi

Substantiivi

makuakielet (26) (kollektiivinen); (joskus käytetään myös muotoa makua-kielet)

1. yksi bantukieliin kuuluvista nigeriläis-kongolaisten kielten alaryhmistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑkuɑˌkie̯let̪/
• tavutus: ma‧ku‧a‧kie‧let

Etymologia

• yhdyssana sanoista makua ja kielet

Substantiivi

makuakielet

1. monikon nominatiivimuoto sanasta makuakieli
2. monikon akkusatiivimuoto sanasta makuakieli