majakka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Majakka


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

majakka (14-A)

  1. (merenkulku) merenkulun turvaksi tarkoitettu, paikannuskohteena toimiva tornimainen rakennus
    Majakka voi olla valaisematon tai valolaittein varustettu.
  2. (ilmailu) signaalillaan lentoliikennettä varoittava ja ohjaava laite, radiomajakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑjɑkːɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi majakka majakat
genetiivi majakan majakoiden
majakoitten
majakkojen
(majakkain)
partitiivi majakkaa majakoita
majakkoja
akkusatiivi majakka;
majakan
majakat
sisäpaikallissijat
inessiivi majakassa majakoissa
elatiivi majakasta majakoista
illatiivi majakkaan majakkoihin
majakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi majakalla majakoilla
ablatiivi majakalta majakoilta
allatiivi majakalle majakoille
muut sijamuodot
essiivi majakkana majakkoina
majakoina
translatiivi majakaksi majakoiksi
abessiivi majakatta majakoitta
instruktiivi majakoin
komitatiivi majakoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

< venäjä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lentomajakka, loistomajakka, majakka-alus, majakkalaiva, majakkavalo, merimajakka, pohjamajakka, radiomajakka, tunnusmajakka, valomajakka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • majakka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.