mainostaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mainostaja (10)
- taho, joka mainostaa jossakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑi̯nosˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: mai‧nos‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mainostaja | mainostajat |
| genetiivi | mainostajan | mainostajien (mainostajain) |
| partitiivi | mainostajaa | mainostajia |
| akkusatiivi | mainostaja; mainostajan |
mainostajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mainostajassa | mainostajissa |
| elatiivi | mainostajasta | mainostajista |
| illatiivi | mainostajaan | mainostajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mainostajalla | mainostajilla |
| ablatiivi | mainostajalta | mainostajilta |
| allatiivi | mainostajalle | mainostajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mainostajana | mainostajina |
| translatiivi | mainostajaksi | mainostajiksi |
| abessiivi | mainostajatta | mainostajitta |
| instruktiivi | – | mainostajin |
| komitatiivi | – | mainostajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mainostaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. taho, joka mainostaa jossakin
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mainostaja Kielitoimiston sanakirjassa