maineikkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

maineikkuus (40)

  1. se, että on maineikas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑi̯nei̯kːuːs/
  • tavutus: mai‧neik‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi maineikkuus maineikkuudet
genetiivi maineikkuuden maineikkuuksien
partitiivi maineikkuutta maineikkuuksia
akkusatiivi maineikkuus;
maineikkuuden
maineikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi maineikkuudessa maineikkuuksissa
elatiivi maineikkuudesta maineikkuuksista
illatiivi maineikkuuteen maineikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi maineikkuudella maineikkuuksilla
ablatiivi maineikkuudelta maineikkuuksilta
allatiivi maineikkuudelle maineikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi maineikkuutena maineikkuuksina
translatiivi maineikkuudeksi maineikkuuksiksi
abessiivi maineikkuudetta maineikkuuksitta
instruktiivi maineikkuuksin
komitatiivi maineikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo maineikkuude-
vahva vartalo maineikkuute-
konsonantti-
vartalo
maineikkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan maineikas vartalosta maineikk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]