Siirry sisältöön

mahtaja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

mahtaja (10)

  1. henkilö, joka on mahtava, jolla on mahtia

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈmɑht̪ɑjɑ/
  • tavutus: mah‧ta‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mahtaja mahtajat
genetiivi mahtajan mahtajien
(mahtajain)
partitiivi mahtajaa mahtajia
akkusatiivi mahtaja;
mahtajan
mahtajat
sisäpaikallissijat
inessiivi mahtajassa mahtajissa
elatiivi mahtajasta mahtajista
illatiivi mahtajaan mahtajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mahtajalla mahtajilla
ablatiivi mahtajalta mahtajilta
allatiivi mahtajalle mahtajille
muut sijamuodot
essiivi mahtajana mahtajina
translatiivi mahtajaksi mahtajiksi
abessiivi mahtajatta mahtajitta
instruktiivi mahtajin
komitatiivi mahtajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mahtaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Lainaukset

[muokkaa]

1849. Kalevala, 17. runo[1]

Ei sanat salahan joua eikä luottehet lovehen;
mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menevät.

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • mahtaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 17. runo.