mahtaja
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mahtaja (10)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑht̪ɑjɑ/
- tavutus: mah‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mahtaja | mahtajat |
genetiivi | mahtajan | mahtajien (mahtajain) |
partitiivi | mahtajaa | mahtajia |
akkusatiivi | mahtaja; mahtajan |
mahtajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mahtajassa | mahtajissa |
elatiivi | mahtajasta | mahtajista |
illatiivi | mahtajaan | mahtajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mahtajalla | mahtajilla |
ablatiivi | mahtajalta | mahtajilta |
allatiivi | mahtajalle | mahtajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mahtajana | mahtajina |
translatiivi | mahtajaksi | mahtajiksi |
abessiivi | mahtajatta | mahtajitta |
instruktiivi | – | mahtajin |
komitatiivi | – | mahtajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mahtaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka on mahtava, jolla on mahtia
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Lainaukset
[muokkaa]1849. Kalevala, 17. runo[1]
Ei sanat salahan joua eikä luottehet lovehen;
mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menevät.
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mahtaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevala. 1849. E. Lönnrot. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura: 17. runo.