mahtailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mahtailu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑht̪ɑi̯lu/
- tavutus: mah‧tai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahtailu | mahtailut |
| genetiivi | mahtailun | mahtailujen mahtailuiden mahtailuitten |
| partitiivi | mahtailua | mahtailuita mahtailuja |
| akkusatiivi | mahtailu; mahtailun |
mahtailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahtailussa | mahtailuissa |
| elatiivi | mahtailusta | mahtailuista |
| illatiivi | mahtailuun | mahtailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahtailulla | mahtailuilla |
| ablatiivi | mahtailulta | mahtailuilta |
| allatiivi | mahtailulle | mahtailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahtailuna | mahtailuina |
| translatiivi | mahtailuksi | mahtailuiksi |
| abessiivi | mahtailutta | mahtailuitta |
| instruktiivi | – | mahtailuin |
| komitatiivi | – | mahtailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mahtailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- mahtailu Kielitoimiston sanakirjassa