mahtaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mahtaileminen (38)
- teonnimi verbistä mahtailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mahtaileminen | mahtailemiset |
| genetiivi | mahtailemisen | mahtailemisten mahtailemisien |
| partitiivi | mahtailemista | mahtailemisia |
| akkusatiivi | mahtaileminen; mahtailemisen |
mahtailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mahtailemisessa | mahtailemisissa |
| elatiivi | mahtailemisesta | mahtailemisista |
| illatiivi | mahtailemiseen | mahtailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mahtailemisella | mahtailemisilla |
| ablatiivi | mahtailemiselta | mahtailemisilta |
| allatiivi | mahtailemiselle | mahtailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mahtailemisena (mahtailemisna) |
mahtailemisina |
| translatiivi | mahtailemiseksi | mahtailemisiksi |
| abessiivi | mahtailemisetta | mahtailemisitta |
| instruktiivi | – | mahtailemisin |
| komitatiivi | – | mahtailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mahtailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mahtailemis- | |