maaru
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]maaru (1)
- (leikkimielinen) maha
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːru/
- tavutus: maa‧ru
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maaru | maarut |
| genetiivi | maarun | maarujen |
| partitiivi | maarua | maaruja |
| akkusatiivi | maaru; maarun |
maarut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maarussa | maaruissa |
| elatiivi | maarusta | maaruista |
| illatiivi | maaruun | maaruihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maarulla | maaruilla |
| ablatiivi | maarulta | maaruilta |
| allatiivi | maarulle | maaruille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maaruna | maaruina |
| translatiivi | maaruksi | maaruiksi |
| abessiivi | maarutta | maaruitta |
| instruktiivi | – | maaruin |
| komitatiivi | – | maaruine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maaru- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- maaru Kielitoimiston sanakirjassa