maanitella

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

maanitella (67-C) (taivutus[luo])

  1. houkutella, suostutella
    Mummo maanitteli kissaansa alas puusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈmɑːniˌt̪elːɑˣ/
  • tavutus: maa‧ni‧tel‧la

Etymologia[muokkaa]

< venäjä[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.