maailmanmestaruus

Suomi[muokkaa]

maailmanmestaruus (40)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maailmanmestaruus	maailmanmestaruudet
genetiivi	maailmanmestaruuden	maailmanmestaruuksien
partitiivi	maailmanmestaruutta	maailmanmestaruuksia
akkusatiivi	maailmanmestaruus; maailmanmestaruuden	maailmanmestaruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	maailmanmestaruudessa	maailmanmestaruuksissa
elatiivi	maailmanmestaruudesta	maailmanmestaruuksista
illatiivi	maailmanmestaruuteen	maailmanmestaruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maailmanmestaruudella	maailmanmestaruuksilla
ablatiivi	maailmanmestaruudelta	maailmanmestaruuksilta
allatiivi	maailmanmestaruudelle	maailmanmestaruuksille
muut sijamuodot
essiivi	maailmanmestaruutena	maailmanmestaruuksina
translatiivi	maailmanmestaruudeksi	maailmanmestaruuksiksi
abessiivi	maailmanmestaruudetta	maailmanmestaruuksitta
instruktiivi	–	maailmanmestaruuksin
komitatiivi	–	maailmanmestaruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	maailmanmestaruude-
vahva vartalo	maailmanmestaruute-
konsonantti- vartalo	maailmanmestaruut-

1. maailmanmestaruuskilpailun tai kilpailusarjan voittaminen