mönjä
Ulkoasu
Katso myös: monja |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mönjä (10)
- (kemia) kirkkaanpunaisena väriaineena käytetty lyijyoksidi, lyijyorthoplumbaatti Pb3O4
- (arkikieltä) epämääräinen tahmea aine
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmønjæ/
- tavutus: mön‧jä
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | mönjä | mönjät |
genetiivi | mönjän | mönjien (mönjäin) |
partitiivi | mönjää | mönjiä |
akkusatiivi | mönjä; mönjän |
mönjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mönjässä | mönjissä |
elatiivi | mönjästä | mönjistä |
illatiivi | mönjään | mönjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mönjällä | mönjillä |
ablatiivi | mönjältä | mönjiltä |
allatiivi | mönjälle | mönjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mönjänä | mönjinä |
translatiivi | mönjäksi | mönjiksi |
abessiivi | mönjättä | mönjittä |
instruktiivi | – | mönjin |
komitatiivi | – | mönjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | mönjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]2. epämääräinen aine
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: mönjätä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mönjä Kielitoimiston sanakirjassa