mäntä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: manta ja Manta
Auton mäntä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mäntä (10-J)

  1. sylinterissä edestakaisin liikkuva lieriömäinen, joskus laattamainen sylinteriin tiiviisti sovitettu kappale, koneenosa, jonka välityksellä sylinterissä oleva kaasu tai neste saa aikaan mekaanista työtä tai jolla siirretään sylinterin kaasua tai nestettä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmænt̪æ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mäntä männät
genetiivi männän mäntien
(mäntäin)
partitiivi mäntää mäntiä
akkusatiivi mäntä;
männän
männät
sisäpaikallissijat
inessiivi männässä männissä
elatiivi männästä männistä
illatiivi mäntään mäntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi männällä männillä
ablatiivi männältä männiltä
allatiivi männälle männille
muut sijamuodot
essiivi mäntänä mäntinä
translatiivi männäksi männiksi
abessiivi männättä männittä
instruktiivi männin
komitatiivi mäntine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kaasumäntä, kiertomäntä, kirnunmäntä, mäntäkirnu, männänrengas, männäntappi, mäntähöyrykone, mäntäkirnu, mäntämoottori, mäntämoottorikone, mäntäpumppu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • mäntä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.