mäntä
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
- sylinterissä edestakaisin liikkuva lieriömäinen, joskus laattamainen sylinterin tiiviisti sovitettu koneenosa, jonka välityksellä sylinterissä oleva kaasu tai neste saa aikaan mekaanista työtä tai jolla siirretään sylinterin kaasua tai nestettä
- kirnunmäntä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmænt̪æ/, [ˈmænt̪æ]
- tavutus: män‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mäntä | männät |
| genetiivi | männän | mäntien (mäntäin) |
| partitiivi | mäntää | mäntiä |
| akkusatiivi | mäntä; männän |
männät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | männässä | männissä |
| elatiivi | männästä | männistä |
| illatiivi | mäntään | mäntiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | männällä | männillä |
| ablatiivi | männältä | männiltä |
| allatiivi | männälle | männille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mäntänä | mäntinä |
| translatiivi | männäksi | männiksi |
| abessiivi | männättä | männittä |
| instruktiivi | – | männin |
| komitatiivi | – | mäntine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | männä- | |
| vahva vartalo | mäntä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. sylinteriin tiiviisti sovitettu kappale, joka työntää edellään sylinterin sisältämän aineen
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: mänty
Yhdyssanat
[muokkaa]kaasumäntä, kiertomäntä, kiertomäntämoottori, kirnunmäntä, mäntäkirnu, männänrengas, männäntappi, mäntähöyrykone, mäntäkirnu, mäntämoottori, mäntämoottorikone, mäntäpumppu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- mäntä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.