määrääminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]määrääminen (38)
- teonnimi verbistä määrätä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | määrääminen | määräämiset |
| genetiivi | määräämisen | määräämisten määräämisien |
| partitiivi | määräämistä | määräämisiä |
| akkusatiivi | määrääminen; määräämisen |
määräämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | määräämisessä | määräämisissä |
| elatiivi | määräämisestä | määräämisistä |
| illatiivi | määräämiseen | määräämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | määräämisellä | määräämisillä |
| ablatiivi | määräämiseltä | määräämisiltä |
| allatiivi | määräämiselle | määräämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | määräämisenä (määräämisnä) |
määräämisinä |
| translatiivi | määräämiseksi | määräämisiksi |
| abessiivi | määräämisettä | määräämisittä |
| instruktiivi | – | määräämisin |
| komitatiivi | – | määräämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | määräämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
määräämis- | |