lykkäys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lykkäys (39)

  1. asian tai toimenpiteen lykkääminen niin, että itse toimenpide tai sen käsittely siirtyy kauemmaksi nykyhetkestä
    Puolustus pyysi viikon lykkäystä.
  2. määräajan pidennys
    Saanko hieman lykkäystä tehtävän palautukseen?
  3. viivyttely
  4. (varusmiespalvelus) lykkäys varusmiespalveluksen suorittamisessa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlykːæys/ tai /ˈlykːæy̯s/, ['lyk.kæy̯s̠]
  • tavutus: lyk‧kä‧ys / lyk‧käys

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lykkäys lykkäykset
genetiivi lykkäyksen lykkäysten
lykkäyksien
partitiivi lykkäystä lykkäyksiä
akkusatiivi lykkäys;
lykkäyksen
lykkäykset
sisäpaikallissijat
inessiivi lykkäyksessä lykkäyksissä
elatiivi lykkäyksestä lykkäyksistä
illatiivi lykkäykseen lykkäyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lykkäyksellä lykkäyksillä
ablatiivi lykkäykseltä lykkäyksiltä
allatiivi lykkäykselle lykkäyksille
muut sijamuodot
essiivi lykkäyksenä lykkäyksinä
translatiivi lykkäykseksi lykkäyksiksi
abessiivi lykkäyksettä lykkäyksittä
instruktiivi lykkäyksin
komitatiivi lykkäyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lykkäykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lykkäys-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Karjala[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lykkäys

  1. lykkäys
    Sie šaat lykkäyštä vuuvekši.
  2. heitto tai työntö

Huomatukset[muokkaa]

  • Sanasta käytetään kahta muotoa: lykkäys ja lykkävys.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • lykkäys Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Kveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lykkäys

  1. lykkäys

Meänkieli[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lykkäys

  1. lykkäys

Aiheesta muualla[muokkaa]