lyhentymä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lyhentymä (10)
- lyhenemisen tai lyhentymisen tulos (joko jäljelle jäävä määrä tai lyhentynyt määrä)
- (kielitiede) sanasta tai sanaliitosta lyhentämällä muodostettu muoto, jossa on jäljellä vain osa alkuperäisestä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlyhenˌt̪ymæ/
- tavutus: ly‧hen‧ty‧mä
Etymologia
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lyhentymä | lyhentymät |
| genetiivi | lyhentymän | lyhentymien (lyhentymäin) |
| partitiivi | lyhentymää | lyhentymiä |
| akkusatiivi | lyhentymä; lyhentymän |
lyhentymät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lyhentymässä | lyhentymissä |
| elatiivi | lyhentymästä | lyhentymistä |
| illatiivi | lyhentymään | lyhentymiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lyhentymällä | lyhentymillä |
| ablatiivi | lyhentymältä | lyhentymiltä |
| allatiivi | lyhentymälle | lyhentymille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lyhentymänä | lyhentyminä |
| translatiivi | lyhentymäksi | lyhentymiksi |
| abessiivi | lyhentymättä | lyhentymittä |
| instruktiivi | – | lyhentymin |
| komitatiivi | – | lyhentymine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lyhentymä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]2. kielitiede
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lyhentymä Kielitoimiston sanakirjassa