luvallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
luvallinen (38) (komparatiivi luvallisempi, superlatiivi luvallisin) (taivutus [luo])
- asia, johon on lupa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluʋɑlˌlinen/
- tavutus: lu‧val‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos substantiivista lupa (luva- + -llinen)
Käännökset[muokkaa]
1. asia, johon on lupa
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: luvallisesti
- substantiivit: luvallisuus
- verbit: luvallistaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luvallinen Kielitoimiston sanakirjassa