Siirry sisältöön

luutia

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

luutia

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta luuta

Verbi

[muokkaa]

luutia (61-F) (taivutus[luo])

  1. lakaista luudalla

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈluːt̪iɑˣ/
  • tavutus: luu‧ti‧a

Etymologia

[muokkaa]

johdos nominista luuta (johdin -i-) [1]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • luutia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys