luuta
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- yl. varrellinen varvuista kimpuksi koottu lakaisuväline
- Varvuista tehtyä luutaa käytetään monesti ilman erillistä vartta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluut̪ɑ/
- tavutus: luu‧ta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuta | luudat |
| genetiivi | luudan | luutien (luutain) |
| partitiivi | luutaa | luutia |
| akkusatiivi | luuta; luudan |
luudat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luudassa | luudissa |
| elatiivi | luudasta | luudista |
| illatiivi | luutaan | luutiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luudalla | luudilla |
| ablatiivi | luudalta | luudilta |
| allatiivi | luudalle | luudille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luutana | luutina |
| translatiivi | luudaksi | luudiksi |
| abessiivi | luudatta | luuditta |
| instruktiivi | – | luudin |
| komitatiivi | – | luutine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
harjasluut, havuluuta, luudanvarsi, luutamummo, luutapallo, uuniluuta, varpuluuta, varsiluuta
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luuta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
luuta
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta luu
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 36. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.