luurata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

luurata (73) (taivutus[luo])

  1. (arkikieltä) lymytä, piileksiä
  2. (arkikieltä) kurkkia, kurkistella

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈluːrɑtɑˣ]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: luu‧ra‧ta

Etymologia[muokkaa]

  • ruotsin kielen sanasta lura (’tarkkailla kätköstä’)

Käännökset[muokkaa]