luuleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luuleminen (38)
- teonnimi verbistä luulla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luuleminen | luulemiset |
| genetiivi | luulemisen | luulemisten luulemisien |
| partitiivi | luulemista | luulemisia |
| akkusatiivi | luuleminen; luulemisen |
luulemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luulemisessa | luulemisissa |
| elatiivi | luulemisesta | luulemisista |
| illatiivi | luulemiseen | luulemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luulemisella | luulemisilla |
| ablatiivi | luulemiselta | luulemisilta |
| allatiivi | luulemiselle | luulemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luulemisena (luulemisna) |
luulemisina |
| translatiivi | luulemiseksi | luulemisiksi |
| abessiivi | luulemisetta | luulemisitta |
| instruktiivi | – | luulemisin |
| komitatiivi | – | luulemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luulemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luulemis- | |