lupiini
Suomi
[muokkaa]
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]lupiini (6)
- (yleisesti) mikä tahansa lupiinien sukuun (Lupinus) kuuluva hernekasvien laji tai sellaisen yksilö
- (erityisesti) edellisiin kuuluva komealupiini (L. polyphyllus) tai sen yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlupiːni/
- tavutus: lu‧pii‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lupiini | lupiinit |
| genetiivi | lupiinin | lupiinien lupiineiden lupiineitten |
| partitiivi | lupiinia | lupiineita lupiineja |
| akkusatiivi | lupiini; lupiinin |
lupiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lupiinissa | lupiineissa |
| elatiivi | lupiinista | lupiineista |
| illatiivi | lupiiniin | lupiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lupiinilla | lupiineilla |
| ablatiivi | lupiinilta | lupiineilta |
| allatiivi | lupiinille | lupiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lupiinina | lupiineina |
| translatiivi | lupiiniksi | lupiineiksi |
| abessiivi | lupiinitta | lupiineitta |
| instruktiivi | – | lupiinein |
| komitatiivi | – | lupiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lupiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- latinan sanasta lupus ’susi’; Pliniuksen kerrotaan verranneen lupiineja susiin, koska molemmat asuttivat kurjimmatkin paikat[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lupiini Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]lupiini
- monikon illatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta lupa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Arto Kurtto & Leena Helynranta: Helsingin kasvit, s. 182. Helsinki: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 1998. ISBN 951-570-406-5.