lupaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lupaaminen (38)
- teonnimi verbistä luvata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lupaaminen | lupaamiset |
| genetiivi | lupaamisen | lupaamisten lupaamisien |
| partitiivi | lupaamista | lupaamisia |
| akkusatiivi | lupaaminen; lupaamisen |
lupaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lupaamisessa | lupaamisissa |
| elatiivi | lupaamisesta | lupaamisista |
| illatiivi | lupaamiseen | lupaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lupaamisella | lupaamisilla |
| ablatiivi | lupaamiselta | lupaamisilta |
| allatiivi | lupaamiselle | lupaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lupaamisena (lupaamisna) |
lupaamisina |
| translatiivi | lupaamiseksi | lupaamisiksi |
| abessiivi | lupaamisetta | lupaamisitta |
| instruktiivi | – | lupaamisin |
| komitatiivi | – | lupaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lupaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lupaamis- | |