luonnehtiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
luonnehtiminen (38)
- teonnimi verbistä luonnehtia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonnehtiminen | luonnehtimiset |
| genetiivi | luonnehtimisen | luonnehtimisten luonnehtimisien |
| partitiivi | luonnehtimista | luonnehtimisia |
| akkusatiivi | luonnehtiminen; luonnehtimisen |
luonnehtimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnehtimisessa | luonnehtimisissa |
| elatiivi | luonnehtimisesta | luonnehtimisista |
| illatiivi | luonnehtimiseen | luonnehtimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnehtimisella | luonnehtimisilla |
| ablatiivi | luonnehtimiselta | luonnehtimisilta |
| allatiivi | luonnehtimiselle | luonnehtimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luonnehtimisena (luonnehtimisna) |
luonnehtimisina |
| translatiivi | luonnehtimiseksi | luonnehtimisiksi |
| abessiivi | luonnehtimisetta | luonnehtimisitta |
| instruktiivi | – | luonnehtimisin |
| komitatiivi | – | luonnehtimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luonnehtimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luonnehtimis- | |