luonnehdinta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯nːehˌdint̪ɑ/
- tavutus: luon‧neh‧din‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luonnehdinta | luonnehdinnat |
| genetiivi | luonnehdinnan | luonnehdintojen (luonnehdintain) |
| partitiivi | luonnehdintaa | luonnehdintoja |
| akkusatiivi | luonnehdinta; luonnehdinnan |
luonnehdinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luonnehdinnassa | luonnehdinnoissa |
| elatiivi | luonnehdinnasta | luonnehdinnoista |
| illatiivi | luonnehdintaan | luonnehdintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luonnehdinnalla | luonnehdinnoilla |
| ablatiivi | luonnehdinnalta | luonnehdinnoilta |
| allatiivi | luonnehdinnalle | luonnehdinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luonnehdintana | luonnehdintoina |
| translatiivi | luonnehdinnaksi | luonnehdinnoiksi |
| abessiivi | luonnehdinnatta | luonnehdinnoitta |
| instruktiivi | – | luonnehdinnoin |
| komitatiivi | – | luonnehdintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luonnehdinna- | |
| vahva vartalo | luonnehdinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi luonnehtia (heikko vokaalivartalo luonnehdi- ) + johdin -nta
Käännökset
[muokkaa]1. luonnehtiminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luonnehdinta Kielitoimiston sanakirjassa