luonne
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (psykologia) jonkun henkiset ominaispiirteet
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈluonːe/
- tavutus: luon‧ne
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | luonne | luonteet |
genetiivi | luonteen | luonteiden luonteitten |
partitiivi | luonnetta | luonteita |
akkusatiivi | luonne; luonteen |
luonteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | luonteessa | luonteissa |
elatiivi | luonteesta | luonteista |
illatiivi | luonteeseen | luonteisiin luonteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | luonteella | luonteilla |
ablatiivi | luonteelta | luonteilta |
allatiivi | luonteelle | luonteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | luonteena | luonteina |
translatiivi | luonteeksi | luonteiksi |
abessiivi | luonteetta | luonteitta |
instruktiivi | – | luontein |
komitatiivi | – | luonteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | luontee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
luonnet- |
Etymologia[muokkaa]
oppitekoinen johdos[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: luonteeton, luonteikas, luonteinen
Yhdyssanat[muokkaa]
erakkoluonne, ihmisluonne, kansanluonne, luonnehäiriö, luonnekomedia, luonnekomiikka, luonnekuva, luonneneuroosi, luonnenäytelmä, luonnenäyttelijä, luonneosa, luonnerooli, luonnetutkielma, luonnetyyppi, luonnevika, luonteenheikkous, luonteenkuvaus, luonteenlaatu, luonteenpiirre, peluriluonne, perusluonne, taistelijaluonne, taiteilijaluonne, yleisluonne
Aiheesta muualla[muokkaa]
- luonne Kielitoimiston sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Luonne ja luonto. Kotimaisten kielten keskus
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).