luodikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯dikːo/
- tavutus: luo‧dik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luodikko | luodikot |
| genetiivi | luodikon | luodikoiden luodikoitten luodikkojen |
| partitiivi | luodikkoa | luodikkoja luodikoita |
| akkusatiivi | luodikko; luodikon |
luodikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luodikossa | luodikoissa |
| elatiivi | luodikosta | luodikoista |
| illatiivi | luodikkoon | luodikkoihin luodikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luodikolla | luodikoilla |
| ablatiivi | luodikolta | luodikoilta |
| allatiivi | luodikolle | luodikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luodikkona | luodikkoina luodikoina |
| translatiivi | luodikoksi | luodikoiksi |
| abessiivi | luodikotta | luodikoitta |
| instruktiivi | – | luodikoin |
| komitatiivi | – | luodikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | luodiko- | |
| vahva vartalo | luodikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- luodikko Kielitoimiston sanakirjassa