lukkari
 |
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]lukkari (6)
- kirkon vanha ammattinimike kellojen soittajalle
- pesäpallossa syöttäjä
- kangaspuissa oleva tukki, jolle kangas kiertyy
- (puhekieltä) lukujärjestys
- Me saatiin tänään seuraavan jakson lukkarit.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlukːɑri/
- tavutus: luk‧ka‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lukkari | lukkarit |
| genetiivi | lukkarin | lukkarien lukkareiden lukkareitten |
| partitiivi | lukkaria | lukkareita lukkareja |
| akkusatiivi | lukkari; lukkarin |
lukkarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lukkarissa | lukkareissa |
| elatiivi | lukkarista | lukkareista |
| illatiivi | lukkariin | lukkareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lukkarilla | lukkareilla |
| ablatiivi | lukkarilta | lukkareilta |
| allatiivi | lukkarille | lukkareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lukkarina | lukkareina |
| translatiivi | lukkariksi | lukkareiksi |
| abessiivi | lukkaritta | lukkareitta |
| instruktiivi | – | lukkarein |
| komitatiivi | – | lukkareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lukkari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- ruotsin kielen klockare (merkitykset 1 ja 2);
- (kangaspuiden tukki) ruotsin klockare tai klockarstock, mahdollisesti onomatopoeettinen, kuvaten tukin kolahtelua lukkolaitteen kiertyessä (klock, klock)
- (lukujärjestys) lyhentymä sanasta lukujärjestys
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: lukkaroida
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- lukkari Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4062 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa